Henri Toulouse-Lautrec: Tyttöystävät, 1894, öljy levylle, Musée Toulouse-Lautrec, Albi

Porissa S. oli minun tuutor kaikkeen kivaan ja elämän hienoihin asioihin. Menin parikymppisenä ensimmäisiä kertoja S:n kanssa kahviloihin. S. oli niissä kuin kotonaan. Minä ymmärsin vasta myöhemmin, että kahviloissa ei saa katsella ihastuneesti sisustusta, tuijottaa tavaroita ja olla positiivisen näköinen. Kahviloissa pitää olla huomaamattomasti, kuin olisi omassa olohuoneessaan, kuin asuisi siellä ja olisi istumassa pöydän ääressä päivittäin keskellä arkea.   
   S. tarjosi minulle tupakkaa. Poltimme sitä katosten alla ja kadun kulmissa. Pelkäsin, että sukulainen tai työkaveri näkee jostain. Autoja meni ohi ja minä ajattelin jokaisen kohdalla, että tuossa meni joku tuttu. Koin olevani tupakka suussani naurettavan luonnoton. Kasvoni tuntuivat vahalta ja jäykästi huulia avaten puhalsin savua suustani.  
   S. sanoi, että menemme oluelle. Tuntui, kuin joutuisin uuteen maailmaan. Olin jo hyvin nuorena alkanut himoita alkoholia, olin salaa juonut vanhempien pulloista ja ostellut viinejä alkosta. Ymmärsin, että minusta oli tullut vapaa, voisin mennä istumaan yleiseen olohuoneeseen ja olla ihminen, jolla on oikeus olla ja juoda olutta.  
   S. kertoi minulle Irkusta. Hän oli käynyt siellä joskus päivittäin, se oli hänelle toinen koti. Se kuulosti minusta hyvin kauniilta. Sovimme, että menemme Irkkuun Otavankadulle. Näin heti ensimmäisellä kerralla, että Irkku oli pieni ja kaunis. Siellä oli pieniä pöytiä ja hauskoja esineitä seinillä. Palvelu oli ystävällistä ja hauskaa. S. otettiin vastaan kuin lapsi omaan kotiin.   
   Katselin ihmisiä ja he näyttivät kaikki hyviltä. He eivät satuttaisi minua heikkouksieni vuoksi. He osasivat itse olla heikkoja. Kuuntelin keskusteluja lumoutuneena. Ihmiset puhuivat oikeista asioista. Tunteista, ajatuksista ja taiteista.  
   Ymmärsin, että Irkku on pyhä paikka. Irkussa tuli hyvä tunne ja Irkusta jäi hyvä tunne, kun sieltä lähti pois. 
   Myöhemmin halusin aina Irkkuun. Ihana valikoima oluita, väkevät rivissä hyllyllä virkistivät vaikeaa sieluani. Ulkomaailmassa ihmiset tuntuivat etäisiltä ja vaikeasti lähestyttäviltä. Irkussa tapasin ihmisiä, jotka antoivat minulle toivoa. Ihmisyyttä oli edelleen maailmassa, ei vain hiljaisissa ja aroissa unelmissani.
   Eräänä iltana ystäväni A. houkutteli minut baareihin. Suostuttelin hänet lähtemään parin muun paikan jälkeen Irkkuun. Ilta sujui ihanasti. R. kysyi minulta jotain baaritiskillä ja minä vastasin jotain. Minä tunsin lämpöä vartalossani. Mietin, miksi en ole koskaan tuntenut tällaista hyvää oloa.
   Olen kiitollinen, että tapasin R:n Irkussa. Koko elämäni ja minä menivät kohdalleen. Oikealla hetkellä luotin ihmiseen sen vuoksi, että tapasimme Irkussa. Minä uskalsin rakastua. Myöhemmin tapasimme usein Irkussa. Kaikki oli täydellistä, minun oli hyvä olla. Lämmin Irkku ja lämmin R. Minä sulatin itseni rakkauden hehkussa.